Tuomarit ja perheet: Hyvää iltapäivää!

Olen Cheng Qiguang Vitality Barista, ja teemani, jonka jaan tänään, on: ei ole parasta ikää, on vain paras mentaliteetti. Jotkut saattavat miettiä, mikä on paras ikä elämässä? Onko se huoleton lapsuus, eloisa nuoruus vai rauhallinen vanhuus. Henkilökohtaisesti uskon, ettei elämässä ole parasta ikää, on vain paras mentaliteetti.

Synnyin syrjäiseen maaseutuperheeseen. Perheessä on paljon veljiä ja sisaria, ja olen nuorin. Kotona vanhemmat veljet ja sisaret usein "kiusaavat" minua. Mutta niin kauan kuin minua kohdellaan väärin, menen valittamaan vanhempieni luokse ja haluan saada heiltä huolenpitoa ja rakkautta. Kasvoin jatkuvasti leikkisässä ympäristössä. Perheeni köyhyyden vuoksi lopetin koulunkäynnin hyvin varhain ja olin kotona 17-vuotiaaksi asti. Uudistusten, avautumisen ja siirtotyön aallon myötä muutin etelään Guangdongiin useiden kumppaneiden kanssa. Tuolloin mielentila muuttui vähitellen, koska kodin ulkopuolella kohtasin usein onnettomia ja surullisia asioita, enkä halunnut antaa vanhempieni huolehtia. Joka kerta menin kotiin kertomaan rauhasta ja sanoin, että kaikki oli hyvin. Vanhetessani soitan heille ensimmäisenä ja kehotan heitä huolehtimaan terveydestään, ja he käskivät minua töihin. Tällä tavoin toivon, että vanha mies voi viettää vanhuutensa mukavasti, vanha mies toivoo, että voin työskennellä mielenrauhalla, pitää vaikeudet omassa sydämessään, kestää hiljaa yksin, olla antamatta toistensa huolehtia.

On olemassa lämpöä, jota ihmiset eivät koskaan unohda, eli sielun keskinäisriippuvuus. Lasten koulutusta varten ostin talon piirikunnan pääkaupungista ja halusin vanhempieni muuttavan kanssani asumaan piirikunnan pääkaupunkiin, mutta he eivät ole halukkaita sanomaan, että maaseudulla on hyvä asua. Siellä on laaja näkökenttä ja raikas ilma, mutta siellä voi myös istuttaa vihanneksia, ruokkia kanoja ja jutella. Mielestäni se on myös hyväksi niille, jotka eivät tunne maaseudua, ja maaseudulla on parempi olla rauhassa. Joten voin palata takaisin vain viettämään muutaman päivän heidän kanssaan lomalla joka vuosi. Muistan, että kun kevätjuhla oli taas takanapäin, olin kotona muutaman päivän loman päättymisen vuoksi ja kiirehdin takaisin yritykseen töihin (kun taivas satoi kevyesti). Äitini katsoi minua ratsastamassa piirikunnan pääkaupunkiin valmistamaan matkatavaroitani. Hän otti horjuvan askeleen ja lähetti minut kylään. Kun menin kauas katsomaan taakseni, hän seisoi yhä kylän portilla katsoen minua. Pysähdyin ja vilkutin kovaa. Sanoin äänekkäästi: "Äiti! Mene takaisin! Tulen katsomaan sinua, kun olen vapaa". En tiedä, kuuliko hän minua, mutta olen varma, että hän tunsi, mitä sanoin. Olen hyvin selkeä sydämessäni, tämä aalto, pelkään/vielä yksi vuosi tavattavani, tuolloin sydän on hyvin raskas, vaikka onkin kaikenlaisia ​​sydämiä, mutta elääkseen tai päättäväisesti kääntyä ympäri ja mennä eteenpäin.

Elämän tiellä kohtaamme paljon epämiellyttäviä asioita ja kokemuksia, jotka voivat olla pieniä ja merkityksettömiä asioita. Tässä vaiheessa meidän tulisi rauhoittua ja miettiä asiaa. Ongelmat voivat tuoda meille vain huonon mielen, mutta huono mieliala ei voi ratkaista ongelmaa. Ellemme ensin myönnä tappiotamme, elämämme on itse asiassa tällaista, hautautunut esteisiin, sydämen kokemuksiin.

Olen viime aikoina lukenut Inamori Kazuon teosta "Elävän lain" ja tunnen sen syvästi. Olin ennen niin kiireinen elämäni suhteen, niin uupunut työni suhteen. Kaikki vastoinkäymiset on syöty, mutta elämä ei ole saavuttanut odotettuja tuloksia. Kiireinen joka päivä, mutta en tiedä, mitä kiireinen tarkoittaa/missä? Työtä tehdään myöhään yöhön, työtulokset ovat mitättömät, ja joskus mitään ei saada aikaan, mutta keho tuntuu hyvin väsyneeltä. Muistan herra Inamorin sanoneen: "Katkeruuden ydin on kyky keskittyä pitkään tiettyyn tavoitteeseen, se on itsehillinnän, sinnikkyyden ja kyvyn ajatella syvällisesti ydin, kun tunnet olosi sietämättömäksi, mutta myös työskennellä ahkerasti, päättäväisenä eteenpäin menemiseen, se muuttaa elämäsi." Vähitellen ymmärrän, että kärsimys on sydämen vahvistamista, sielun hiomista, meidän on vaalittava luontoa, tavattava ihmisiä sydämen vaalimiseksi.